Tervetuloa Saimi!
Meille muutti perjantaina 12 viikkonen riiviiö penska eli seropi Saimi. joka on sakemanni-ajokoira-lapinkoira. En ole koskaan nähny meijän ykkösen, Helvin siis, olleen niin järkyttyny, ku sen melkein kuuden vuoden rauhalliseen elämään tunkeutui tollanen pikku-hirviö. Nimittäin, jos koirilla voi olla adhd, niin meijän Saimalla se on aivan varmasti. Se ei ole oikeasti hetkeäkään paikallaan, koko ajan pitää olla tekemistä. Ja silloin harvoin, kun se hetkeksi pysähtyy pidätämme kaikki hengitystä, ettei se vaan lähtis taas liikkeelle. Pisin aika, mitä se, jos öitä ei ota mukaan(yöt se nimittäin nukkuu kuin tukki, onneksi), jonka olen nähnyt sen olevan paikalla on n. 10 minuuttia. Vauhtia on tosiaan hirveästi ja ihan kaikki kiinnostaa.. Onneksi Saimi on kuitenkin sen verran pehmeä, että kyllä uskoo, kun esim. Helvi sille murisee. Tosin tänäänki kävin pelastamassa Helvin turvaan, kun Saimilla oli koko Helvin häntä suussa ja se yritti retuuttaa sitä.
Saimi rakastaa leikkiä, niin pallolla, puruluilla, leluilla, Helvin hännällä, Helvin korvilla, Helvin karvoilla, ihmisen kanssa tai yksin. Kuitenkin tuo pallo taitaa olla sen lemppari, ja itse aijonkin saada siitä pallo-hullun tulevaa agilitykoiran uraa ajatellen.
Saimi oppii hirmu helposti. Istumiset, maahanmenot ja tassun antamiset menee jo hyvin. Tarpeilla käydään ulkona, ruokakuppia osataan odottaa jo nätisti. Agility-putkea ollaan jo harjoiteltu, ja Saimi on todennut sen olevan aivan mahtava piilopaikka, josta vaania Helvi ja tehdä äkkihyökkäysiä Helvin kimppuun. No hyvin meillä on kuitenkin menny, ja tyttelit on selvästi jo kiintynyt toisiinsa. Yllätyksekseni Helvi leikkii paljon ja mielellään Saimin kanssa. 
Miedän elämä pyörii tämän kesän varmasti pitkälti koirien ympärillä ja Helvin kanssa tullaan treenailemaan ahkerammin. Tosiaan ensi viikolla on meidän agilitykauden viimeinen kerta ja pakko sanoa, että olen todella ollut tyytyväinen tähän kauteen. Hirveästi ollaan opittu, jopa keppikulmia(!) ja Helvillä on nykyään paljon, paljon enemmän vauhtia.
